Viisi vinkkiä kivaan keikkakokemukseen

Kuva: Pessi & Illusions Photography

Kirjoitan tätä siksi, että olisin tällä hetkellä tuhat kertaa mieluummin Turun Klubin liepeillä valmistautumassa Putroiluun kuin kotona koulutehtävien painostavan katseen alla. Mikään opiskeluvelvollisuus ei kylläkään olisi saanut mua jättämään Turun reissua väliin, mutta kun keikkapaikalle on vain portaat ja kulkupelinäni sisätiloissakin neljä pyörää, on tilanne Fanitytöllekin liian force majeure.

Lievästi katkerana tästä muistelen omia aiempia keikkakokemuksiani ja ajattelin jakaa teille niiden pohjalta muutamia vinkkejä onnistuneen keikka-elämyksen saamiseksi. Aiemmin olen blogannut keikkareissulle valmistautumisesta, joten nyt suoraan ns. "mestoille".

1. Ajoissa paikalle!
Varsinkin, jos havittelet eturiviä, on keikkapaikalle syytä suunnistaa vähintään paria tuntia ennen shown alkua. Todennäköisimmin pääset haluamaasi kohtaan, kun olet valmiina odottamassa ovien auetessa. Eturivissä voit kuluttaa aikaa esimerkiksi jutellen muiden fanien kanssa: saatat vahingossa saada kavereita! Tässä vaiheessa voit halutessasi myös jakaa somessa fiiliksiäsi, niin keikalla voit sitten keskittyä vain nauttimiseen.

2. Kunnioita kanssaeläjiäsi!
Kun ostaa lipun keikalle, on lähtökohtaisesti tullut katsomaan ja kuuntelemaan bändiä eikä jonkun yhden miehen tai naisen omaa performanssia. Innostustaan saa ja pitääkin näyttää, mutta esimerkiksi huutelullakin täytyy olla rajansa. Hallitsethan myös oman kroppasi, sillä kaljat tai kyynärpää niskassa ei ole kivaa kellekään. Mikäli pystyt, huolehdithan myös ettet blokkaa kenenkään näkyvyyttä lavalle kokonaan.

3. Kohtuullinen kännitaso!
Vaikken itse juo alkoholia ikinä keikoilla, ymmärrän hyvin niitä jotka tahtovat ottaa yhden tai pari siinä odotellessa h-hetkeä. Pari ei kuitenkaan tarkoita parikymmentä ja omat roskat olisi hyvä huolehtia muualle kuin eturivin syliin. Tämä kohta liittyy yleensä kiinteästi myös kanssaeläjien kunnioittamiseen. Kännissä olet ääliö, perskännissä paskiainen.

4. Bändi ei ole jukeboksi!
Kaikilla meillä on bändien ja artistien tuotannosta omat lempibiisimme, mutta niiden huutelu tuskin edistää niiden soittamista. Yleensä biisilistat on tehty etukäteen ja kiinnitetään lavaan ennen keikkaa. Ne voi siitä halutessaan kurkata ennen alkua, mutta itse pidän siitä, että setti on yllätys.

5. Korrekti kosketus!
Joillain keikoilla on esiintyjästä riippuen mahdollisuus eturivistä käsin päästä maltilliseen ihokontaktiin artistin kanssa. Yleensä aloite tulee häneltä itseltään: juoksu eturivin edestä ja läpsyt tai käden ojentaminen yleisöön lavalta käsin. Silloin siihen voi lyhyesti ja lempeästi tarttua, mutta jätetään ne mahdolliset halailut ja muut keikanjälkeiseen aikaan ja silloinkin ainoastaan luvan kanssa.

Yleensä keikoilta löytyy se yksi kiintiöidiootti, jolle nämä kaikki vinkit on vieraita. Se käy hermoille, mutta jos se ei ymmärrä lopettaa ensimmäisestä mulkaisusta, ei se tajua kymmenennestäkään. Silloin on parasta yrittää sulkea korvat siltä ja keskittyä omaan nautintoon. Nauttikaa turkulaiset tänään, minä nuolen haavojani Hyvien ja huonojen uutisten äärellä. Onneksi ihana Maija on paneelissa.

Fanityttö Heidi