Monelle aloittavalle bloggarille on varmasti tuttua, että sormet syyhyävät kirjoittamaan mutta aihe tai sen rajaus on kateissa. Mistä sitä kirjoittaisi? Sisustus- tai liikuntabloggaria minusta ei saisi: sisustamiseni rajoittuu jääkaappimagneetteihin ja jatkuvaan kaaokseen ja terveellinen elämäni alkaa joka maanantai ja päättyy viimeistään tiistaina. Muotibloggarin urani päättyisi vielä surkeammin: tässä on vaate ja se on ihan kiva.
Ruoka olisi ehkä tyypillisin ratkaisu ja itsekin olen ruokaohjelmien suurkuluttaja ja kokeilevan keittiön puuhastelija. Gastronomiasta tiedän kuitenkin aivan hävettävän vähän, joten ei siitä kovin pitkään riittäisi kirjoitettavaa. Siitä selvittäisiin pitäytymällä arkikokkailussa. Minulta puuttuu kuitenkin ruokabloggailun tärkein edellytys: intohimo. Haluan tarjota läheisilleni ja itselleni hyvää ruokaa ja lisään ruokakuvia Instagrammiin, mutta se ei riitä.
Intohimo on jotain, johon käyttää muiden mielestä aivan liikaa aikaa, rahaa ja energiaa. Siksi kirjoitan fanittamisesta. Fanittamisesta jaksan puhua helposti tuntikausia kyllästymättä, joten tämä blogi säästää myös läheisteni korvia. Tuskaisia "Ei kai taas? Taas tää alkaa!"-ilmeitä on joskus havaittavissa. Tosin avautumisen määrä ei ole tässä tapauksessa vakio vaan ylitsepursuava.
Oma fanitushistoriani ulottuu jo yli kymmenen vuoden taakse ja sijoittuu lähinnä musiikin alueelle. Tosin kymmennessä vuodessa mukaan on tullut ainakin kirjallisuutta ja aiemmin mainitsemani ruokainnostuksenikin on lähtöisin suurilta osin toisesta idolistani. Fanitus on minulle elämäntapa ja sen muotoja on lukuisia, joihin palaan varmasti myöhemmissä kirjoituksissa.
Yhteistä niille kaikille on kuitenkin minua vaivaava krooninen uteliaisuus: mikään yksityiskohta ei ole liian pieni tiedettäväksi, oli kyse sitten Rouva Veen ja Herra Koon päivän kauppalistasta tai suuremmista kuulumisista. Tässä vaiheessa tunnustaudun kyyläksi, joka tunkee nokkansa aivan joka paikkaan. Jos en tiedä jotain heidän tekemisistään yhdessä tai erikseen, ei sitä tiedä todennäköisesti kovin moni muukaan.
Vastalahjaksi minut pidetään informoituna heidän tekemisistään, jotta en varmasti missaa mitään. Viimeksi viikko sitten sain perheeltäni viestin: "Rouva Vee Nelosella tänään klo 22." Olin iloinen muistutuksesta, vaikka toki tiesin asian, kiitos Rouva Veen oman Facebook-infon.
Tässä lyhyesti itsestäni ja omasta fanituksestani. Nyt kuulisin mielelläni jotain sinusta! Jätä ihmeessä kommentti ja näin puumerkki siitä, että olet mukana matkassa. Voit kommentoida omalla nimelläsi, nimimerkillä tai anonyymisti, mutta muistathan, että hyvälle keskustelulle ei ole naamarajaa. Yhteyttä voit ottaa myös Twitterissä @heidisipila tai sähköpostitse fanitytonunelmia@gmail.com.
Tervetuloa matkaan mukaan, hyvässä seurassa elämänmittainen reissu sujuu mukavammin!
Rakkain terveisin,
Fanityttö Heidi
