Samuli ja Mikko SuomiLOVEssa tänään klo 19.10!

Kuva: SuomiLOVE

Vaikka Samuli Putro onkin keikkatauolla, jotain herkkua meille faneille on kuitenkin tarjolla eli hänet näkee tänään Kakkosella SuomiLOVE-ohjelmassa. Olen katsonut ohjelman edelliset jaksot ja aion luonnollisesti liimautua telkkarin ääreen myös tänään. SuomiLOVEn  nettisivuilla on äänestys parhaasta rakkauslaulusta ja Samulilta siinä on mukana karuudessaan koskettava ja kaunis Elämä on juhla. Fanitytön mielestä on muuten huutava vääryys, ettei listalla ole yhtään Maijan biisiä. Kandidaatteja hänen laajassa ja loistavassa tuotannossaan kyllä riittäisi. Tällä hetkellä mun rakkausbiisi on epäonnisesti Maijan Kuuraiset puut.

SuomiLOVEn ohjelmaidea on yksinkertainen: ihmiset saivat ilmiantaa heille tärkeän läheisen ja omistaa hänelle biisin alkuperäisen artistin esittämänä. Ohjelmassa on nähty niin pariskuntia kuin perheitä ja ystävyksiäkin muistamassa toisiaan. Oman taustani vuoksi toistaiseksi eniten ovat koskettaneet tarinat perheestä jossa on erityislapsi sekä fani, joka kuuntelee Ismo Alangon musaa päivittäin ja sai mahdollisuuden tavata idolinsa ja yhden biisin yksityiskeikan. Noi on suuria hetkiä faneille aina, pienemmässäkin mittakaavassa.

LOVEband: Mikko toinen oikealta ja keskellä bändin johtaja Ako Kiiski. Kuva: SuomiLOVE

 Vaikka SuomiLOVE on koskettava lauantai-illan tunnin tiivis paketti ja jaksoissa kyynelehditään paljon, se ei kuitenkaan ole sosiaalipornoa. Hienoista tarinoista huolimatta pääosassa SuomiLOVEssa on laadukkaasti toteutettu musiikki, josta vastaavat huippuartistit yhdessä LOVEbandin kanssa. Bändiä johtaa basisti Ako Kiiski ja kitaran varressa on kukapas muu kuin Fanitytön suosikki Mikko Kosonen. Pestistään bändissä Mikko ei ole taiteilijan tyyliinsä hiiskunut sanaakaan, mutta onneksi tarkkaavainen Twitter-partio ilmiantoi  hänen mukanaolonsa. Kiitos siitä!

Jokaisessa jaksossa on siis mulle loistavan musiikkiviihteen lisäksi myös fanituskulma. Siksi vähän ärsyttää, etten ollut hereillä, kun jaksoihin etsittiin yleisöä. Pitäisi vaan änkeä itsensä aivan kaikkialle, ettei varmasti missaa mitään idoliensa tekemisiä. Mutta menee tämä näinkin, telkkarista mukavasti sohvannurkasta käsin. Minä katson, katsokaa tekin.

Kivaa pikkujouluviikonloppua, palataan taas ensi viikolla!

Fanityttö Heidi

Festarit ja krapula

Kuva: Anna B

"Festivaalikesä alkaa/liput täytyy pian hoitaa/Ilosaari loppuun myytiin jo"  lauloi Samuli Putro aika monta kertaa tänä vuonna. Kuluvalla viikolla laini onkin ollut ajankohtainen, sillä ainakin Provinssi julkaisi ensimmäiset ensi kesän kiinnitykset ja ilahduttavan laajenemisensa nelipäiväiseksi. Julkistetuissa artisteissa ei ole ainakaan toistaiseksi "pakko päästä!" -osastoa, mutta Provinssi-neitsyyden menettäminen kiinnostaisi kyllä silti.

Provinssin lisäksi harkinnassa on ensi vuodelle joku juhannusriento sekä viime vuonna hyväksi havaitut Ruisrock ja Tikkurilafestivaali. Ruississa ympäristö ja järjestelyt on ainutlaatuisia ja Tiksissä toivottavasti jatkavat avausvuoden 100 % kotimaisuuden linjalla. Pienemmät kulut ja ainakin itse löysin tarjonnasta täydet kaksi päivää erittäin mieluisia esiintyjiä. Provinssin Muse-kiinnitys ei ole mulle lainkaan niin kova kuin esimerkiksi Juha Tapio ja Irina viime vuonna Tikkurilassa. Puhumattakaan Maijasta tai Samulista mahdollisesti tänä vuonna.

Tästä saadaan kätevä aasinsilta: mitä kesä tarkoittaa fanitukseni kannalta? Samuli on bändeineen ansaitulla tauolla ja Maija palaa pitkästä aikaa keikkalavoille keväällä. Vastaus on siis Maijaa, Maijaa ja vähän lisää Maijaa. Muu tarjonta joustaa sen mukaan, että Maija-keikkojen määrä on maksimi. Näin Samulin viime kesänä (touko-elokuu) yhteensä seitsemän kertaa, joten vähintään samaan pyritään Maijailussa tänä vuonna.

Kuva: Ben Didler

Kesän festarikalenteri, check. Sitten se krapula. Ei, viikonloppu ei mennyt pitkäksi eikä syypää ole edes kuningas Alkoholi. Poden nimittäin huonon fanin krapulaa, koska taas jälleen mokasin. En kovin pahasti (avautumalla asian yksityiskohdista munaisin vaan lisää), mutta kuitenkin sellainen "olisi mun pitänyt tietää" -tilanne. Annoin itseni tulla yllytetyksi tyhmyyksiin ja nyt täytyy ryhdistäytyä.

 Fiilis on vähän ankea, samantyyppinen kuin hyvän keikan jälkeisenä aamuna: miksi puhuin taas ihan tyhmästi, olisi pitänyt mieluummin sanoa näin ja näin ja niin edelleen. Turhaa jossittelua ja itseruoskimista pyörii mielessä tälläkin hetkellä. Kuten alkoholinkin aiheuttama krapula, tämäkin on onneksi vain ohimenevä tila. Jos fanit ovat idoleiden puudeleita, tämä villakoira ei oppinut koskaan kävelemään siivosti hihnassa. On se silti vauhkoudessaan aika söpö.

Fanityttö Heidi

Posse on Parasta

Näkymä eturivistä hetkeä ennen lähetystä

Kuten kerroin viime kerralla, viikkoni huipentui perjantaina Possen livelähetykseen. On aina erikoiskiva päästä seuraamaan ammattilaisten työskentelyä, se on jopa kiinnostavampaa kuin hiottu lopputulos. Ennen shown alkua ja sen loputtua sekä mainoskatkoilla näkee tv-persoonista toisen puolen: fiilistelyä ja rentoa oleilua ilman suorituspaineita. Siinä on jotain kiehtovan inhimillistä.

Oma suhteeni Posseen on lyhykäisyydessään: loistavaa viihdettä, komeita miehiä eikä Mikon mukanaolo ole lainkaan innostusta laskeva tekijä, päinvastoin. Possen ohjelmakonsepti on nerokas: tarpeeksi älyvapaata sekoilua ja mausteeksi vähän jännitystä stunteista ja herkkyyttä haastatteluista. Ylivoimaisesti parasta on, että Duudsonit, Jaska ja Aku ovat valmiita uhrautumaan viihteen nimissä: riisutaan vaatteita, syödään epämiellyttäviä asioita ja otetaan jäävettä niskaan. Usein myös viikoittain vaihtuvat vieraat lähtevät leikkiin mukaan. Oma heittäytymiskykyni voisi olla koetuksella. Lupaan yrittää, jos kutsu tulee!

En viitsi hirveästi spoilata ohjelman sisällöstä, jos jollain on vielä se Katsomosta tsekkaamatta, mutta mukana on ainakin pommeja, alastomia miehiä ja naiskauneutta. Todistin tätä kaikkea aitiopaikalta eturivistä, mutta kuvaamisen sijaan keskityin kiljahtelemaan ja taputtamaan kämmenet punaisina. On muuten vähän yllättäen fyysisempää puuhaa kuin keikoilla fiilistely ja studiolamppujen kuumuus muistuttikin keikkapaikkojen hikitasoa.

Vaikka ohjelma itsessään oli loistava, reissun kohokohdaksi muodostui kuitenkin fanityttöilyhommat sen jälkeen. Ensin kävin pyytämässä nimmarit ja yhteiskuvan Duudsoneiden Jukalta ja Jarnolta, ihania kohteliaita herrasmiehiä molemmat. Ehdin hetken tarkkailla, kuinka kivasti koko Posse-jengi huomioi fanejaan, kunnes oli rynnättävä ulos odottamaan Mikkoa. Tai siis priorisoin, koska halusin.

Niin tosiaan, selvitin etukäteen Twitterissä, että Mikko oli showssa paikalla kulisseissa käsikirjoittajan ominaisuudessa. Ilmeisesti on yleinen käytäntö (ja loogista), että käsikirjoittajat ovat lähetyksissä seuraamassa kättensä jälkeä, joten edellisen kirjoituksen hätäilyni oli turhaa. Kun olin vielä ehtinyt panikoida, että Mikko olisi ehtinyt livahtaa studiolta kotiin ennen kuin tulimme ulos, hymyni taisi olla aika leveä bongatessani hänet pihalta.

Vaikka heillä oli Jenni Pääskysaaren, toisen käsikirjoittajan, kanssa kiire taksiin, Mikko ehti kuitenkin poseeraamaan yhteiskuvassa ja vaihdettiin päällimmäiset fiilikset illasta. Lisäksi toteutin Seinäjoen Putroilun jälkeen antamani uhkauksen ja laitoin sinne tarkoitetut fanilahjat (Mikon, Samulin ja muiden Putro-jätkien kiertueen päätöslahjat) Mikon matkaan. Oli varmasti mielenkiintoista raahata kolme lahjapussia kotiin, kun hänellä oli jo ennestään isot kantamukset. Olin siis jälleen vähän vaikea fani, mutta ainakin osaan arvostaa hänen panostustaan.

Kokonaisuudessaan en olisi tähän hätään keksinyt parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa (jos ei Samulin tai Maijan keikkoja lasketa) ja Posse-reissu piristi muuten vähän alavireistä viikkoani. Nyt nauttikaamme viikonlopusta ja ensi viikolla uudet aiheet. Ainakin voisin sanoa sanasen Maijan Videoblogi-radiokuunnelmasta ja mahdollisesti joko Hyvistä ja huonoista uutisista tai sitten vuoron saa toivepostaus omasta musiikillisesta matkastani.

Katsellaan ja palataan asiaan!

-Fanityttö Heidi

Perjantaina Posseen!

 Niin siinä sitten kävi, että ahkera Posse-aiheisiin kilpailuihin osallistuminen yhdistettynä vinkumiseen jokaisessa sosiaalisen median kanavassa tuotti tulosta. Voitin liput videoklippikisasta, joten perjantaina siis fiilistelemään livelähetystä Filmihallille. Odotan innolla! Raportoin kokemuksestani teille varmasti viikonloppuna. En ole varma, onnistunko bongailemaan Mikon samalla reissulla jotta voisin samalla antaa Seinäjoen fanilahjat, mutta yritetään. Jos joku teistä tietää, onko käsikirjoittajilla yleensä tapana pyöriä kirjoittamiensa ohjelmien kuvauksissa, olisin kiitollinen tiedosta vaikka kommenttilaatikkoon.

Kommenteista samalla muutenkin huomio: On kiva että keskustelua on herännyt, mutta keksikää mieluiten nimimerkki itsellenne kommentoidessanne. Ei siksi, että olisin kiinnostunut kommentoijan henkilöllisyydestä (asiallinen kommentti on asiallinen nimellä tai ilman), mutta nimimerkeistä tunnistaisin anonyymit toisistaan.  Tässä vaiheessa kiitän teitä kaikkia kommentoijia keskustelun asiallisuudesta: en ole joutunut poistamaan yhtäkään kommenttia tämän blogin historiassa. Kritiikkiä ja uusia näkökulmia saa esittää mielellään jatkossakin, keskustelen blogin aiheista erittäin mielelläni.

Tällä kertaa olen kerännyt teille kiinnostavia linkkivinkkejä: fanituksesta ja Maijasta tällä kertaa. Jos löydätte muita aihetta liippaavia juttuja netistä, niin heitelkää vaikka kommenttiboksiin. Josko niistä jostain syntyisi keskustelua tai jopa erillinen postaus! Seuraavassa siis omat löytöni lyhyiden kommenttien kera:

Blogiteksti futisfanituksesta: Fanityttöhommat
 Tässä Riikka Kaukisen tekstissä tiivistyy mulle se fanituksen olennainen asia: riippumatta fanituksen kohteesta, sen herättämät fiilikset on samoja: välillä tekisi mieli kyseenalaistaa koko paska, mutta useimmiten fanituksen antamaa euforian tunnetta ei voita mikään maailmassa. Samaa asiaa fanittavista ihmisistä muodostuu heimo: "Yhtäkkiä tuntui, että olen omieni joukossa. Etten ole kummajainen, ettei intoiluni ole epäaitoa, mitätöntä eikä naurettavaa. Että on lupa olla fani."

Rumban kolumni musiikkifanituksesta: Musiikkifanitus voi alentua koiralauman räksytykseksi
Valitsin tämän Rumban kolumnin, koska tähän on kiteytetty monen musiikkifanittajan iso ongelma: oman fanituksen suuruutta ei pitäisi yrittää todistella lynkkaamalla muita bändejä tai artisteja. Vaikka mä fanitan suuresti Maijaa, Mikkoa ja Samulia, mulla ei ole mitään tarvetta olla kuuluttamassa teille kuinka esimerkiksi örinähevi on paskaa. Haluan kunnioittaa heitä, jotka siitä pitävät. Ei se ole meiltä keneltäkään pois, että toiset nauttivat eri musatyylistä kuin mitä itse kuuntelemme. Toivon vilpittömästi, että jokainen löytää oman juttunsa, mistä saada iloa ja hyvää fiilistä.

Ilta-Sanomien juttu Terra Tevajärven Hobitti-fanituksesta: "Tässä on kyse seikkailusta"
Terra on tuttu lukioajoilta ja ihailen häntä suuresti: jätkä on asunut 18 vuorokautta Finnkinon teatterissa vain ollakseen ensimmäisenä Hobitin lippujonossa. Tätä mä kutsun heittäytymiseksi ja omalle intohimolleen antautumiseksi. Jutussa kuvaillaan myös hienosti, kuinka jonottajista on muodostunut oma yhteisö ja fanittamansa leffan piirteet ovat siirtyneet tosielämään: "Minulle tähän kiteytyy samoja teemoja kuin elokuvaankin: seikkailua, sisukkuutta ja ystävyyttä."

Ylen juttu Maijan kirjoittamasta radiokuunnelmasta: Videoblogi
 Ensinnäkin ihanaa että Maijasta kuuluu sittenkin ennen kevättä! Vaikkakaan Maija ei ole itse äänessä vaan hänen tekstinsä tulkitsee näyttelijä Pia Andersson. Silti tämä on kyllä tsekattava aina Areenasta. Videoblogi kertoo Maijan Nainen katolla -kirjan (pitäisi tehdä postaus joskus!) lempihahmostani Linda Pertusta: 24-vuotias rääväsuu, jolla on hauras sydän. Pakko myöntää, että ainakin kirjan perusteella löysin siitä myös itseäni: välillä suu puhuu siksi kun sydän on rikki.

Nyt huomaan, että pian on Hyvien ja huonojen uutisten aika. Maija on paneelissa, joten lopettelen tällä kertaa tähän. Muistakaahan katsoa Posse perjantaina ja kivaa viikonloppua!

Fanityttö Heidi

Idoli, millainen olet somessa? Osa 2/2

Kuva: geekla

Keskiviikkona aloitin parin tekstin mittaisen blogisarjan erilaisista idoleiden tavoista toimia somessa ja miltä ne tuntuvat fanien mielestä. Edellisen osan voit lukea täältä. Kävin läpi aiemmin jo somessa idoleiksi syntyneet sekä sosiaalisessa mediassa vaivatta luovivat idolit. Jäljellä ovat siis he, jotka tuottavat pasiivisesti sisältöä fanit muistaen, tuntuvat haluavan pitää somen fanivapaana alueena tai käyttävät esimerkiksi FB-sivua vain tiedon välittämiseen faneille.

Maijan some-toiminta on ehkäpä lähimpänä passiivisen tuottajan kategoriaa: ei hirveästi reagoi, mutta matskua syntyy. Tosin tällä hetkellä Maija viettää jonkinlaista sosiaalisen median hiljaiseloa: Facebook ja Twitter ovat ihan kuolleita ja Instagramikin selvästi hiljentynyt kivojen muuttokuvien jälkeen. Opiskelen markkinointiviestintää, joten ammatillinen puoleni haistaa somen olevan Maijalle uusien työjuttujen markkinointiväline. Samaan hengenvetoon on todettava, että Fanityttö-puoltani ei kiinnosta pätkääkään, onko idolieni motiivi someiluun vain markkinoinnillinen vai aina puhdas into kohdata faneja myös virtuaalisesti. Ilo heidän päivityksistään, saati vastauksistaan, on aina yhtä suuri.

Ristiriitaisin ryhmä ovat somettajat, jotka kyllä tykkäävät pyöriä kaikissa some-kanavissa aktiivisesti ja vastailevatkin, mutta yleensä vaan omille tutuilleen. He ovat kuin lapsia, jotka haluavat leikkiä hiekkalaatikolla, mutta kaikkien lelut eivät ole yhtä kivoja. Mikko on tätä porukkaa ja yritänkin ymmärtää: oikeus pitää Twitter fanivapaana alueena ja niin edelleen. Ajoittain kuitenkin iskee pikkulapsimainen "Mä haluun!" -kohtaus ja silloin tulee pommitettua twiiteillä niin kauan kun hän vastaa. Usein niissä sentään on joku pointti kuten livetapaamisten sopiminen, mutta välillä hävettää silti olla niin rasittava.

Samuli on idoleistani sosiaalisessa mediassa passiivisin ja hän onkin avoimesti kertonut, että some ei ole häntä varten. Onneksi hänellä on kuitenkin julkinen FB-sivu, jota käytetään keikoista tiedottamiseen ja välillä sivulla myös jaetaan kivoja tunnelmakuvia rundilta. Arvokasta työtä sekin, koska idolilta suoraan saatu tieto on kuitenkin aina fanille arvokkaampaa kuin median välityksellä tulevat uutiset.

Jos idoli tuntee mokaavansa somessa, ei hätää. Sen voi myöntää reilusti eikä tarvitse ruveta ryömimään häpeästä. Fanit ovat lähtökohtaisesti idoleidensa puolella: heillä on aito halu ymmärtää, miksi idoli toimii näin. Toisaalta kaikkia ei vaan kiinnosta somettaminen joko ollenkaan tai fanien kanssa, ja sekin on asia, joka fanin täytyy (nihkeästi) vain hyväksyä. Aina voi vain seurata päivityksiä tai keskittää energiansa muualle. Kerran jopa lopetin Mikon seuraamisen Twitterissä etten olisi länkyttämässä joka väliin jotain, mutta missattu tieto oli liikaa ja palasin kiltisti takaisin. Nyt yritän harjoittaa itsehillintää vaihtelevalla menestyksellä.

Loppuun pieni case-esimerkki idoleiden somettamisesta. Posse-tvsarjalla on eittämättä sosiaalinen media hyvin hallussa. Jos he haluavat vielä kehittyä, he voisivat vielä tarkentaa #mtvposse-twiitteihin reagoimista: Jos fani kirjoittaa esimerkiksi "Aku on ihana! #mtvposse", hänelle nimenomaan Akun reaktio on onnellisuuden ylin ilmentymä. Ohjelmatilin tai toisen posselaisen reaktio ei ole läheskään niin arvokas. Ohjelmatili voi käyttää tätä ohjelman markkinoinnissa ja varmasti Akun vastauksen saanut Aku-fani hehkuttaa Possea jatkossakin somessa ja lähipiirilleen. Jos haluatte vielä lisää pöhinää ohjelman ympärille, tätä kannattaisi kokeilla.

Kivaa viikonloppua, rakkaat lukijat! Ensi viikolla uudet aiheet, mutta ei uudet idolit.

Fanittyttö Heidi

Idoli, millainen olet somessa? Osa 1/2

Kuva: geekla

Vuoden lopussa monet bändit vetäytyvät ansaitulle joululomalle. Pakkasessa rundaaminen tuskin on herkkua ja kesät menee usein festareilla, joten on kohtuullista suoda heille hengähdystauko tähän väliin. Monien fanien tavoin olen nyt suvantovaiheessa: jos en onnistu tunkemaan itseäni keinolla millä hyvänsä Possen tai Hyvien ja huonojen uutisten yleisöön, aika tyhjältä näyttää. Seuraava merkintä kalenterissa fanituselämän livekohtaamisten suhteen löytyy huhtikuulta: Maijan levy ja keikat!

Toistaiseksi tyydyn siis pureskelemaan kynsiäni. Eikun hetkinen, onhan some! Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa voin keskustella Maijan, Mikon ja Samulin kanssa reaaliajassa milloin tahansa! Tässä vaiheessa: Pruut! Olen onnistunut valitsemaan idoleikseni (en tietoisesti) sellaisia tyyppejä, että somessa kontaktointi on aika nihkeää. Mitä tulee sosiaalisen median interaktiivisuuteen fanituksessa, hetkellinen riemuni oli pahasti ennenaikaista.

Laajemmin katsottuna erilaisten idoli-asemassa olevien henkilöiden toiminta sosiaalisessa mediassa voidaan jakaa karkeasti viiteen luokkaan: somessa fanitettavat, somessa aktiivisesti fanien kanssa keskustelevat sisällöntuottajat, fanit jotenkin huomioivat mutta ei-interaktiiviset somettajat, tyypit jotka tuottavat vain sisältöä aktiivisesti ja valitsevat keskustelukumppaninsa tarkkaan sekä tyypit, jotka joko passiivisesti vain välittävät tietoa faneille tai pahimmillaan ovat somessa vain siksi kun levy-yhtiö tai manageri pakotti.

Etäfanituksen kannalta kiitollisin ryhmä on somessa fanitettavat tyypit. Heitä ovat esimerkiksi vloggaajat (videobloggaajat), joiden suosio perustuu heidän tekemiinsä Youtube-videoihin. Kävin vähän vakoilemassa vloggaaja-Soikun Twitter-tiliä: tuottaa sisältöä aktiivisesti ja tuntuu reagoivan monen kiinnostuneen kysymyksiin. Soikku (Sonja Hämäläinen) oli mukana myös MTV:n Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa ja sai varmasti someaktiivisuutensa ansiosta monta ääntä ja tsemppiviestiä. Fanien kannalta Soikun aktiivisuus on suuri ilo: jokainen idolilta saatu vastaus on  niin siistuä.

Toinen kiitollinen etäfanituksen kohde on tyypit, jotka viihtyvät somessa hyvin ja haluavat ottaa myös fanit selvästi mukaan. Tästä esimerkkeinä ovat Aki Tykin toiminta Twitterissä ja Anssi Kelan hyvä pöhinä FB-sivullaan. He tuottavat sisältöä aktiivisesti ja kaikessa faneille annetaan näkyvä rooli: Aki keskustelee keikoista ja biiseistä fanien kanssa ja Anssi pitää videoblogia, jossa muistaa aina kiittää faneja ja vastailee kysymyksiin.

Nyt huomaan, että Hyvät ja huonot uutiset alkaa ihan pian. Maija on paneelissa, joten lopetan tämän vouhkaamisen tältä illalta ja keskityn nauramaan Maijan hyville sutkautuksille. Palataan noihin fanien kannalta ikävämpiin some-kategorioihin seuraavalla kerralla!

Fanityttö Heidi

Kiitos!

Tunne korvaa pikselit. Olette rakkaita.

 Voisin käyttää tämän puheenvuoron valittamalla, kuinka kurjaa oli missata jätkien näkeminen keikan jälkeen viimeistä kertaa pitkään aikaan tai odotella tunnin myöhästynyttä junaa kylmissään ja märkänä Seinäjoen juoppojen keskellä. Se olisi kuitenkin kaiken hyvän halveeraamista. Nyt on Samuli Putro crew'n päivä. Tämä kirjoitus on omistettu teille, ihanat.

On vaikea yrittää kuvailla, kuinka paljon viimeiset pari vuotta teidän mukana kiertäessä on merkinneet mulle. Lukemattomia riemunkiljahduksia eturivissä, parikymmentä kertaa keikka-autojahdissa vaihtelevissa sääolosuhteissa ja teistä riippumattomista syistä myös vaihtelevalla menestyksellä. Mutta voi sitä iloa, kun teidät on tavannut! Sillä energiaboostilla vedetään yö samoilla silmillä ja seuraavan viikkoon mikään murhe ei hetkauta mun maailmaa. Teette työtä, jolla todella on tarkoitus.

 On ollut ihanaa myös huomata, että teille todellakin on väliä, että vakinaamat tulevat katsomaan teitä yhä uudestaan ja uudestaan. Aina siihen ei tarvita edes sanoja: moikkaus, hymy tai muu pieni ele on paljastanut, että te välitätte. Sitä fiilistä ei voita mikään tässä maailmassa. Oli erittäin koskettavaa myös kuulla se eilen ihan sanallisestikin jopa kahdesti: ensin Tuukalta ennen keikkaa ja sitten Samulilta lavalla. Toivottavasti uskotte meidän uskovan. Vilpittömästi tunne on myös molemminpuolinen.

Mulle henkilökohtaisesti tän fanitusmatkan suurin oivallus on ollut: ihmiset on yleensä hyviä, kaikki ei vihaa. Sen sijaan että pelkäisin aina lähtökohtaisesti kuinka kaikki menee taas pieleen, olen oppinut luottamaan elämään. Kaikki ei välttämättä mene aina nappiin, mutta jokaisella tapahtumalla on tarkoituksensa eikä kannata jättää yrittämättä siksi, että voi tulla turpaan. Luultavasti jokaisella niistä 20:stä bändikeikasta soitettu Mitäpä jos alkaa mennä perille: "Mitäpä jos sä pelkäät turhaan ja elämä tapahtuu sinä aikana?"

Eiliseen vielä hetken palatakseni, kiertueen päätöksen fanilahjat jäivät valitettavasti antamatta. Haluan ehdottomasti toimittaa ne teille perille. Jos ette keksi parempaa ideaa, lupaan tyrkätä ne teistä ensimmäisen julkisesti jotain duunaavan matkaan. Ehkä teillä on tulossa jotkut päättäjäiset tai pikkujoulut tai muut illanistujaiset, jossa ne voidaan toimittaa oikeille omistajilleen. Jos ei, nyt on syy järkätä! Juhlikaa mennyttä, kohdistakaa katseet jo tulevaan.

Te olette olleet Se täydellinen ryhmä. Jäljellä on vain yksi kysymys: Milloin jätkät tulee? Encore, anna nyt! Totutusta poiketen nyt ollaan taitekohdassa. Älkää unohtako toisianne, me ei unohdeta teitä.

Fanityttö Heidi