Paisua halusi myös "erilaiset keikkakokemukset" -kokoelmani, sillä aiemmin olen käynyt risteilyillä vain viinanhakureissulla ja kaverin seurana. Keikat ovat jääneet merellä väliin, sillä kranttuna en ole löytänyt keikkatarjonnasta täysi-ikäisyyteni aikana mitään tarpeeksi houkuttelevaa. Kulutan keikkoihin ihan tolkuttomasti rahaa, mutta samalla laatukriteerini ovat erittäin tiukat.
Samuli Putron kiinnittäminen Suomipop-risteilylle poisti tämän tekosyyn: 120 euroa ei ollut yhtäkkiä yhtään kohtuuton summa 22 tunnin reissusta, jossa luvassa oli huippumusiikin lisäksi pikapyrähdys Tallinnassa. Puolet hinnasta tosin pyysin synttärilahjaksi jo kuukausia sitten, sillä en keksinyt yhtään tavaraa, jonka olisin halunnut yhtä kovasti kuin tämän risteilyn hyttikortin. Ohje "anna lahjaksi elämys" toteutui tällä kertaa todella.
Laiva osoittautui pelättyä paremmaksi keikkapaikaksi: ei yhtäkään känniläistä niskassa ja eturiviin pääsykin sujui hyvässä solidaarisuuden hengessä. Melko aikainen soittoaika, klo 20.30, mahdollisti sen, että saatoimme matkaseurani kanssa mennä aikaisin nukkumaan ja näin selviytyä helpommin seuraavana päivänä Tallinnaan ja Tavastialle toiselle keikalle.
Kahden keikan putkessa on pakko priorisoida, että haluaa olla huomennakin skarppina. JVG ja Kaija Koo jäi tällä kertaa näkemättä, mutta se oli ainoa järkevä ratkaisu. Jätimme myös Herra Alkoholin rauhaan, mikä oli toinen loistava päätös näin jälkikäteen ajatellen. Krapulassa ja väsyneenä olisi ollut vaikea saada sataprosenttista keikkafiilistä päälle enää seuraavana päivänä.
Niin, se keikka: mainio sekoitus Putron uutta ja vanhaa tuotantoa (en harrasta settilistojen keräämistä), ja ainoa huono puoli oli lyhyt, noin tunnin soittoaika. Kyltymätön fanityttö olisi kovin mielellään kuullut vielä monta loistavaa livetykitystä lisää, mutta roudaukselle ja muillekin artisteille oli toki annettava oma aikansa loistaa.
Sen sijaan aikaa parrasvaloissa en olisi suonut keikan kiintiöidiootille: Känninen keski-ikäistyvä nainen, jonka puheet vaikuttivat ennen keikkaa viattoman innokkaan fanin höpinöiltä. Keikan aikana naisen humalataso kävi kiusallisen selväksi: jatkuvaa huutelua ja lähentely-yrityksiä Putroa kohti ( istuvan kannalta ärsyttävän korkea metalliaita näytti siinä vaiheessa erittäin tarpeelliselta) eikä reppana edes tajunnut hänelle vittuiltavan. Myötähäpeän määrä oli valtava.
Bändin ryhdikäs esiintyminen sen sijaan ei aiheuttanut lainkaan myötähäpeää: keikkakunto oli viritetty huippuunsa. Vanhemmat biisit rokkasivat yhtä vakuuttavasti kuin aiemminkin ja uuden levyn kappaleet saivat aivan uutta puhtia livenä. Aiemmat veikkaukseni siitä, että Milloin jätkät tulee ja Synnyin tahtomaan sut tulevat toimimaan livenä osuivat täysin oikeaan ja Kuka tahansa kelpaa nousi myös (epäilyksistäni huolimatta) uudelle tasolle.
Putron keikka Suomipop-risteilyllä tyydytti pahimman livemusiikin puutostilan, mutta jätti vielä valtavan rocknälän seuraavan päivän Tavastialle. Eihän hyvästä livemusiikista saa ikinä tarpeekseen, mutta Tavastian spektaakkeli oli täynnä euforiaa ja onnen tunteita. Niistä lisää ensi kerralla ja tähän loppuun vielä muutama kuva risteilykeikalta:
Fanityttö Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti