Fanittamiseen kuuluu, että haluaa olla idolilleen kiva.
Heitä arvostaa niin valtavasti, että heidän loukkaamisensa on fanin
pahin painajainen. Suurimman osan ajasta fanin onkin helppo toimia
myötäkarvaisesti: keikoilla on automaattisesti huippufiilis ja muistakin
idoleidensa touhuista on pääsääntöisesti vaivaton innostua käskemättä.
Koska
fani ei ole kuitenkaan idolinsa klooni, erilaisia näkemyksiä on
väistämättä. Ongelmia ei synny, jos eri mielipiteet kohdistuvat
politiikkaan tai lempiruokiin (kärjistetysti), mutta jos esimerkiksi
sopivista fanitustavoista on suuria erimielisyyksiä , fani joutuu ikävän
valintatilanteen eteen: miellyttääkö idoliaan vaikkei niin huvittaisi
vai pitääkö oma linjansa ja hyväksyä ettei ole välttämättä idolinsa
silmissä pelkästään kiva?
Tässäkin tilanteessa asioilla
on kaksi puolta: miellyttämisellä säästyy todennäköisemmin
konflikteilta (jos ei sitten onnistu synnyttämään konflikteja liialla
miellyttämisellä) ja aivan kamalalta morkkikselta. Krapula ei ole mitään
siihen verrattuna, en suosittele kokeilemaan. Toisaalta jos oma
toiminta on suuresti ristiriidassa ajatusten kanssa, saa siitäkin
aikamoista ahdistusta sisälleen rakennettua. Itsensä toteuttamiselle ja
toisten miellyttämiselle pitäisi löytää tasapaino ja toimintatapa, joka lopulta on molemmille ok.
Jotain
tasapainon kaltaista luulen itse löytäneeni, vaikka oikeasti taidan
olla täydellisen rähmälläni molempiin suuntiin. Tämä jäärä ei suostu
luopumaan tietyistä fanitusasioista ja yrittää sitten korvata muulla
toiminnallaan näitä "puutteita". Vilpitön tarkoitukseni on vain, että
fanitus voisi olla molempiin suuntiin edes jotenkin jees erilaisista
näkemyksistä huolimatta. Tiedostan oman rasittavuuteni ja yritän
varmistua siitä, etteivät idolieni hermot pala lopullisesti. Muiden
ihmisten tulkinnat fanittamisestani vaihtelevat ihastumisesta tai muusta
mielistelystä täydelliseen kusipäisyyteen riippuen siitä, kumman puolen
fanittamisesta kukin sattuu milloinkin näkemään.
Kaiken
tämän pohdinnan miellyttämisestä fanittamisessa voi tiivistää pätkään
ihanan Maija Vilkkumaan ( @maijavilkkumaa) twiitistä: " Siis: onko
miellyttämisenhalu uhka, mahdollisuus vai vain elämää?" Omassa
fanituksessani kallistuisin viimeisen kannalle. Tämänkin tekstin aihe
piti olla jotain aivan muuta, mutta koska en ole varma, onko aiheesta
kirjoittaminen idoleilleni ok, jätän sen toistaiseksi tekemättä.
Selvitän heidän kantansa ja tuskailen sitten mahdollista miellyttämisen
dilemmaa, jos sellaiseen on tarvetta.
Kivaa
loppuviikkoa! Oma loppuviikkoni menee perheen parissa. Alkuviikosta
toivottavasti innostunutta fiilistelyä, kun hartaasti odottamani
keikkaputki alkaa noin viikon kuluttua. Siihen asti nauttikaa elämästä ja pitäkää
huolta toisistanne!
Fanityttö Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti