Hyväntekeväi...Fanitusta!

Maija Vilkkumaa Planin Wings to fly -kampanjan avajaisissa

Ihana viikonloppu takana! Ihana ja elämääni eriskummallisen täynnä hyväntekeväisyyttä. Suhtautumiseeni kaikkeen järjestötyöhön on periaatteessa positiivinen: moni heistä (kuten viikonlopun Plan ja Unicef) kannattaa sananvapauden ja tasa-arvon kaltaisia asioita, joiden pitäisi olla maailmassa itsestäänselvyyksiä. Niin ei kuitenkaan ole, joten lahjoittajia ja vapaaehtoisia tarvitaan lisää.

Kaikesta tästä huolimatta varsinainen syyni lähteä paikalle Planin Wings to fly -kampanjan avajaisiin ja osallistua Unicef-Kingin lippujen arvontaan oli ihanat idolini: oli aivan mahtavaa nähdä ensin perjantaina Maijaa ja heti seuraavana päivänä Mikkoa. He ovat innoittajiani ja ymmärtäjiäni, jopa silloin kun en edes itse kestä itseäni. He muistuttavat pelkällä läsnäolollaan, että ei ole syytä panikoida, kaikki on hyvin ja pitää muistaa hengittää.

Viikonloppu oli paitsi hyväntekeväisyyden myös nopeiden fanituskohtaamisten aikaa: perjantain Wings to fly -tapahtumassa Maija oli heti ovella vastassa ja moikattiin yhteiskuvien ja fanilahjan antamisen kera. Lehdistötilaisuus oli juuri loppunut, joten taisin etuilla törkeästi STT:n kuvaajaa Maijan huomiosta. Kukaan ei kuitenkaan tiettävästi pahastunut. Maija myös avasi tilaisuuden musiikkiesitykset. Biiseiksi oli valittu Ei ja Ingalsin Laura, angstisemman puoleni suuret suosikit. Maijaa tapittaessani tajusin, kuinka kaipaankaan keikoille. Kesä, tule jo!

Mikko ja basisti Mikko Määttä Unicef-Kingissä, joko ennen lähetystä tai mainostauolla

 Seuraavana päivänä pikaiset idolikohtaamiset saivat jatkoa: ehdin olla noin minuutin Filmihallin pihalla, ennen kuin huikattiin ensimmäiset moit Mikon kanssa. Enemmän juteltiin lähetyksen jälkeen, kun ystävällinen basisti Mikko Määttä haki toivotun Kososen roudauspuuhista paikalle. Fanilahjaseremonioiden (huomaa ironia!) ja yhteiskuvan jälkeen sain nokkani auki viimein asiasta, jota olen pyöritellyt mielessäni todella kauan ja on siitä multa ihmiset kysyneetkin: miten Mikko suhtautuu fanitukseeni?

Sooloartistien kohdalla fanitus on melkeinpä aina fakta, mutta bändin jäseniä harvoin fanitetaan kovin intensiivisesti. Siksi oon aina vähän epävarma, oonko Mikon mielestä pelkästään ihan helvetin rasittava. Jos täältä löytyy muita Mikon (tai vaikka Maijan tai Samulinkin) faneja, antakaa kuulua itsestänne joko kommentteihin tai sähköpostilla: fanitytonunelmia@gmail.com. Kaipaan vertaistukea! Sama meiliosoite palvelee myös palautekanavana tai vaikka postausideoita varten. Palatakseni alkuperäiseen ajatukseeni, fanitukseni ei hänen omien sanojensa mukaan häiritse Mikkoa. Saan siis mellastaa rauhassa.

Seuraava tavoitteeni onkin lähteä fanitusmellastamaan Sipooseen: MTV:n Tähdet tähdet -musiikiohjelma kuvataan siellä ja Mikko on bändissä. Saan taustatukea lippumetsästyksessä läheisimpien ystävieni lisäksi ihmiseltä, joka on yhtä intohimoinen Roope Salmisen fani kuin mitä mä olen Maijaa, Mikkoa ja Samuliakin kohtaan. Arvostan suuresti, meidän fanien on pidettävä yhtä.

Päättelen täältä tällä kertaa tähän ja palaan tuttuun tyyliini heti, kun jotain kerrottavaa ilmenee.

Aurinkoista kevättä, rakkaat lukijani!

Fanityttö Heidi