Tämä blogi täyttää huomenna vuoden, joten ehkä paikallaan käydä läpi vähän mennyttä ja kurkata vähän myös tulevaan. Heti kärkeen on sanottava, että bloggaustahti on hiljentynyt viime aikoina aika rankasti. Osittain bloggaustahtia hillitsivät joulun ja uudenvuoden hässäkät, mutta takana on muutakin. Jotta ymmärtäisitte, tehdään paluu blogin juurille.
Perustin tämän blogin vuosi sitten, koska mulla oli tarve kertoa muille ihmisille fanittamisesta. Suomesta puuttui blogi, jossa fanittamisesta puhuttaisiin myös muulla kuin "Idoli X on ihana!" -tasolla. Samalla kun halusin valaista fanitusmaailmaa teille lukijoille, blogi toimi itselleni jonkinlaisena purkautumiskanavana. En millään voi kuormittaa läheisiäni jatkuvalla tunneryöpylläni: sillä, kuinka idolin ignooraaminen tuntuu joka kerta yhtä pahalta tai kuinka ylitsevuotavan ihanaa on aina nähdä näitä ihania idoleitani. Blogista tuli yksityinen temmellyskenttäni, johon saatoin purkaa sen kaiken ja enemmän.
Aloitin bloggaamisen tammikuussa ja lopputalvena tekstejä syntyikin tiheään tahtiin: yksinkertaisesti sanottavaa oli niin paljon. Keväällä kriiseilin fanituksen ulkopuolisessa elämässäni ja se vaikeutti bloggaamista, mutta heti kesäkuussa palasin hetkeksi bloggailun pariin. Heinäkuussa palkkasin ammattilaisen tekemään blogille tyylikkään ulkoasuun: Bloggerin omat pinkki ja vaaleansininen eivät olleet ikinä miellyttäneet silmää tyydyttävästi ja syntyi idea mustavalkoisesta layoutista. Erityisesti tykkään tuosta yläbannerista, tärkein tiivistettynä.
 |
| Kerkko Koskinen Kollektiivi Tavastialla Kuva: Melissa Mäntylä |
Menneenä syksynä blogissa oli jälleen aktiivisempi kausi ja fanitukseni sai huomiota myös blogin ulkopuolella: höpisin lyhyen hetken fanittamisesta Auran Aalloilla ja Soundin Teppo Vapaus siteerasi fanijournalismia käsittelevää postaustani omassa kolumnissaan. Lisäksi juoksin Samuli Putron kiertueen viimeisillä keikoilla ja Kollektiivin parissa konsertissa sekä fiilistelin Possea ja SuomiLOVEa telkkarista. Joulukuussa kirjoitin muutaman tekstin musasta ja fanituksesta ylipäätään ja tammikuussa ehkä vain tämän.
Luitte oikein, aggressiivisen ahkera bloggailutahti ei ainakaan toistaiseksi ole saamassa jatkoa. En ole kuitenkaan lopettamassa tätä blogia, nyt vaan on sellainen fiilis, että pitää elää ja varsinkin fanittaa välillä. Huomasin jossain vaiheessa ajattelevani keikoilla liikaa sitä, että miten voisin kirjoittaa siitä blogiin ja unohdin tuntea täysillä.
Olin perjantaina Kollektiivin Tavastian keikalla Maijan perässä (kuva on sieltä) ja täysin ajattelematta sitä, miten voisin blogata siitä teille. Se oli yllättävän virkistävää ja taidan kaivata sitä vähän lisää. Siksi en lupaa blogitekstiä heti lauantain SuomiLOVE -konsertista (en edes tiedä, onko Mikko bändissä vai Kingissä silloin), mutta ehkäpä Kingin kenraaliharjoituksista ystävänpäivänä voisin raapustaa jotain. Aika näyttää. Jos jotain kirjoitettavaa ilmenee, lupaan palata heti linjoille. Muistakaa myös blogin Facebook ja Twitter, saatan laittaa niihin nopeita infoja tilanteiden etenemisestä.
Hyvää tätä vuotta, eläkää intohimolla!
Fanityttö Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti