Meidän Soitin 9.2.2014

Paras tapa viettää sunnuntai-iltapäivää on nauttia hyvästä musiikista, hyvästä tahdosta ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Vaikka Fanityttö onkin keikkamaussaan kranttu niin kun Mikko Kosonen on järjestäjänä ja soittamassa ja Maija Vilkkumaa esiintymässä, niin Fanityttö ryntää juoksujalkaa eturivin paraatipaikalle. Kun tähän lisätään vielä Putouksestakin tuttu Jaakko Saariluoma seremoniamestariksi sekä huippuartistit Tuomo, Anssi Kela ja Samuli Putro sekä yllätysesiintyjä Neljä Ässää musiikkivahvistuksiksi, ei ihminen voi muuta kuin iloita, innostua ja suunnata Helsingin Kulttuuriareena Gloriaan.

Meidän Soitin -konserttitapahtuma oli paitsi laadukasta musiikkiviihdettä myös hyvän mielen jakamista niille, joiden tilanne on kaikista kurjin. Musikkiammattilaisten ja tavallisten ihmisten tekemien soitinlahjoitusten avulla myös vähäosaisilla on mahdollisuus voimaantua ja saada onnistumisen kokemuksia musiikista ja lahjoittajien rakkaat soittimet saavat merkityksellisen loppuelämän.

Jos hyvin käy, kenties musiikista tulee jollekin lahjoitusten avulla musiikin löytäneistä jopa ammatti! Tärkeintä kuitenkin on, että musiikin avulla kaikki voivat kokea elämyksiä ja valitsevat hyvän elämän, oli heidän taustansa millainen tahansa. Lisätietoa Meidän Soitin -projektista on luettavissa /täällä.

Niin, siitä musiikista oli puhe. Hyväkään tarkoitus ei pelasta kaikkea, jos toteutus kusee. Tässä tapauksessa se ei todellakaan kussut vaan tapahtumaa olivat toteuttamassa esiintymisen rautaiset ammattilaiset ja se näkyi lopputuloksessa. Vaikka kyseessä oli ilmaistapahtuma, siitä olisi kyllä ilolla maksanutkin. Rahoilleen olisi todella saanut vastinetta. Seuraavassa muutamia kännykkäkameraräpsyjä ja hajanaisia huomioita illasta:

 Kuvassa vasemmalla on illan juontaja Jaakko Saariluoma, joka spiikkasi esiintyjät, nostatti fiilistä ja viihdytti yleisöä. Ammattijuontajan (kuten Saariluoma) tunnistaa siitä, että hänen vitseilleen oikeasti nauretaan eikä rukoilla korkeammalta voimalta vaivaannuttavan hetken päättymistä. Saariluoma otti huomioon myös lapsiyleisön ja piti paketin kasassa luontevalla ammattitaidolla.

Kuvassa oikealla on idean isä, kitaristi Mikko Kosonen, joka sai itse tapahtumassa valitettavan vähän huomiota. Korjataan tilanne: aivan upeaa duunia. Joo, oli kaupunkia ja muita muusikoita mukana ja apuna, mutta jonkun täytyy luoda konsepti ja sytyttää porukkaan innostus toimia ja hyödyntää omaa osaamistaan maksimaalisella tavalla. Jäbäleissonkin osaa kreaa idiksii, mutta Kosonen on enemmän toiminnan miehiä. Hänellä on myös esikuvallinen vaikutus: aion jatkossa sanoa ääneen ne kaikki hulluimmatkin ideani. Vahinko vain, että nerouteni ei ole lähellekään kitarajumalan tasoa.

Illan musiikillisen tarjonnan avasi Zen Cafen solisti Samuli Putro, joka on sittemmin siirtynyt menestyksekkäästi soolouralle. Konsertissa kuultiin ensiesityksenä kaksi kappaletta helmikuussa ilmestyvältä Taitekohdassa- levyltä akustisen kitaran säestyksellä. Tykkäsin molemmista, mielenkiinnolla odotan, millaiset versiot niistä on tehty levylle ja Putron omaan keikkasettiin. Sanoitukset on ainakin taattua sananikkarin oivaltavuutta, ja kahdeksan livekeikan kokemuksella odotukset ovat kovat. Enää muutama viikko, niin olemme jo viisaampia.

Etukäteen itselleni tuntemattomin nimi artistikattauksesta oli Tuomo eli Tuomo Prättälä. En ollut perehtynyt hänen musiikkiinsa aiemmin, sillä olen luullut vihaavani kaikkea jazziin ja souliin viittaavaa. Olin jälleen väärässä, kuten niin monesti aiemminkin. Livenä Tuomon biisit toimivat loistavasti! Jos kello ei olisi 01.10 ja herätys klo 07.45, myös Spotify/Youtube saisi sivistää minua tässä suhteessa. Joka tapauksessa sisälläni asuvan ennakkoluuloisen yrmyn voisi potkaista maata kiertävälle radalle, ihan mahtimeininkiä.

Tässä vaiheessa ohjelmaan tuli lisäys. Yllätysesiintyjänä nähtiin Riku "Munamies" Niemisen bändiprojekti Neljä Ässää. Tuttavuus oli uusi ja mielenkiintoinen, sillä kyseessä oli instrumentaalina hittejä soittava poppoo, jonka soittimina toimivat muunmuassa melodika, pahvilaatikko ja lehmänkello. Ryhmä oli ainakin lasten mieleen ja sympaattinen aikuisyleisönkin silmissä.

 Sen jälkeen olikin vuorossa Fanitytön sydänkohtaus eli Maija Vilkkumaa & Mikko Kosonen duona. He esittivät pari biisiä Maijan eniten myyneeltä levyltä Ei. Osaan Maijan biisit ulkoa etu- ja takaperin vaikka unissani, mutta tällä kertaa luulisin jopa jättäneeni raakkumatta. Hitit Mun elämä ja Ei toimivat yllättävän hyvin (yhtä hyvin kuin muusikot siviilielämässäkin) pelkällä laulu + sähkökitara -yhdistelmällä.

Erityispisteet Mikolle Ein C-osan kitaroinnista, peitti sopivasti alleen pikkulasten korvakarvoja riipivän kirkumisen. Maijan vahva lauluääni, esiintyminen ja kuvauksellisuus luonnollisesti etsii vertaistaan. Niin vahvaa ja vakuuttavaa meininkiä, että miten olis se duokiertue? Jos materiaali loppuu kesken, yhteistyönä Mikon kitaradogmista lisää hittejä. Teillä on jo ainakin yksi katsoja-kuuntelijakin!

Iltapäivän viimein esiintyjä oli suomirock-ikoni Anssi Kela, joka esitti yleisön toiveiden mukaisesti kappaleen Kaksi sisarta. Toinen biisinsä oli cover Queenin Radio Gaga (jota aiemmin väitin Anssin omaksi tuotannoksi!) ja sen esityksessä oli mukana aiemmin esitelty Tuomo. Toistaiseksi pidän enemmän herran suomenkielisestä tuotannosta, mutta tämä artisti on tsekattava myös omalla keikallaan ja tähän tarjoutuukin mainio mahdollisuus Tikkurila-Festivaalilla elokuussa. Odotan!

Kaikenkaikkiaan Meidän Soitin -tapahtuma oli timanttinen yhdistelmä loistavaa musiikkia ja hyvää tahtoa, kun esitysten välissä muutama lahjoitettava soitin löysi jo kohteensa. Yhteensä lahjoituksia on tehty jo 50. Lahjoituksien saajat olivat kiitollisia antajat liikuttuivat kertoessaan soittimensa tarinaa. Kaikilla niillä oli merkittävä osuus lahjoittajiensa uralla ja toivottavasti jatkossa lahjoituskohteissa niillä soittavien elämässä.

Jos parempilaatuiset kuvat ja asiapitoisempi sisältö kiinnostavat, musiikkipalvelu Chaos Tuben tapahtumaraportti on luettavissa täällä . Fanityttö kiittää ja kuittaa, jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.

Fanityttö Heidi