R-e-s-p-e-c-t

Kehotin ihmisiä Twitterissä antamaan läheistensä katsoa jalkapallon MM-kisoja rauhassa. Twiittini perustui ajatukseen muiden intohimon kunnioittamisesta. Loukkaat ihmistä pahimmalla mahdollisella tavalla väheksymällä hänen intohimoaan. Intohimo voi olla joku urheilulaji, hyvä ruoka tai mikä tahansa muu asia, mikä tuottaa kokijalleen valtavaa mielihyvää. Intohimoa ei pidä sekoittaa haitalliseen riippuvuuteen, joka satuttaa henkilöä itseä ja tämän läheisiä. Alkoholismi ei ole intohimoa alkoholiin, se on sairaus.

Kenellekään ei liene yllätys, että oma intohimoni on fanitus, jonka kohteina ovat timanttiset Maija Vilkkumaa ja Mikko Kosonen ja tähän kaartiin pyrkii tunkemaan myös Samuli Putro. Muusikoita kaikki, joten vapaa-aikani kuluu pitkälti keikoilla, valmistautumassa keikkoihin tai palautumassa keikoilta. Lisäksi päivitän tätä blogia, seuraan idolieni mediaesiintymisiä, hankin tai teen fanilahjoja ja puhun fanituksestani valtavia määriä. Edes arkinen kauppareissu ei tapahdu ilman fanitusta: pakkaan ostokset Nainen katolla -kirjan mukana tulleeseen kangaskassiin, jossa on vieläpä Maijan nimikirjoitus.

Arvostan suuresti niitä ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella fanitushöpinöitäni ja jopa vähän innostua mukana, vaikkeivät itse ihan samaa paloa kokisikaan. Tätä myötäelämistä näytetään pienillä teoilla: muistutuksia idolieni mediaesiintymisistä, kyselemistä keikoista, twiittejä Mikolle mun puolesta ja muita ihania pikku piristyksiä. On aivan jees kytätä yöllä Hansin grillibileet -ohjelman mainosta, koska Mikko sattuu vilahtamaan siinä. Mikko on muuten mukana jaksossa, joka tulee ensi torstaina ja uusinta sunnuntaina.

Joskus aivan riittävää toisen intohimon kunnioittamista on se, että oikeassa paikassa tajuaa pitää päänsä kiinni. Vaikket täysin ymmärtäisi miksi on siistiä käyttää etelänmatkan verran rahaa kesäfestareihin lähinnä fanituksen nimissä, ei sun tarvitsekaan. Voit vain todeta, että elämä on täynnä valintoja ja kunnioitat mun valintaa, vaikket itse toimisi samoin. Perheeni soveltaa tätä toimintatapaa melko usein: siskoni hyväksyi hiljaa, että odotimme Mikkoa keikkapaikalla siinä vaiheessa, kun kaikki muut olivat jo lähteneet ja fanitukseen käyttämäni raha ja aika on aihe, josta ei tarvitse vanhempieni kanssa keskustella. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Sitten on se toinen puoli: ne viheliäiset pässinpäät, jotka kehtaavat avoimesti halveksua, että miten voin olla niin tyhmä että fanitan ja mitä oikein sillä yritän korvata. He naureskelevat pilkallisesti, eivät hyväntahtoisen huvittuneesti, fanitushöpinöilleni. He saavat mut jättimäisen sisäisen raivon valtaan ja samalla tuntemaan itseni nollan tähden halpaleffaksi, jota katsotaan krapulapäissään kun ostostv:kin on lakossa. Nämä ihmiset menettävät heti kaiken kunnioitukseni: kunnioitusta saa kunnioittamalla. Näin olemme keksineet ikiliikkujan, missäs se mun Nobel viipyy?

Ensi kerralla kun ystäväsi tai edes tuttavasi tai jopa vieras ihminen selittää sinulle innoissaan aiheesta, joka on selvästi hänelle sydämen asia, mieti: haluatko kuunnella, kunnioittaa ja oppia aiheesta lisää vai haluatko olla muita alentava pässinpää, joka pilaa kaikkien fiilikset? Se miten käyttäydyt muita kohtaan, kertoo suoraan siitä, millainen olet itse. Neuvo oman ihmisyytesi parantamiseen:
R-e-s-p-e-c-t.

Fanityttö Heidi