Blogin linjattomuuden ongelmaan pystyn vaikuttamaan itse. Periaatteessa vastaus on helppo: en aio muuttaa mitään. Olen saanut hyvää palautetta aitoudestani ja blogin lähtökohta oli jo sen syntyessä oma leikkikenttäni. Lisäksi tiedostan oman rasittavuuteni fanina, joten en halua olla enää feikki ja tällä luonteenlaadulla teeskentely olisikin mahdotonta. Lukijahakuisempaa olisi ehkä muuttua kolumnimaisempaan suuntaan, mutta sitten se en olisi enää minä.
Jonkinlaiset suuntaviivat haluaisin kuitenkin vetää, lähinnä itseäni mutta myös teitä lukijoita varten. Tämän tekstin luettuanne toivottavasti tiedätte, mitä tulette saamaan nyt ja jatkossa. Mainion vertailukohdan saan idolini Mikon blogista. Olen seurannut sitä pitkään ja huomaan ottavani siitä vaikutteita myös omaan bloggaamiseeni. Arvostan häntä suuresti kirjoittajana, vaikka näkemyksemme bloggaamisesta eroavatkin jonkin verran.
Ensimmäinen idea, jota olen soveltanut ja tulen soveltamaan jatkossa tiedostavaen omaan blogiini on blogipersoonan luominen: Mikolla se on Jacques Boissons, mulla se on Fanityttö Heidi. Samanlaista heissä on tiettyyn näkökulmaan keskittyminen: JB on hyvällä tavalla gastronomiahullu ja FH kohdistaa kaiken energiansa ja intohimonsa fanittamiseen. Molempien luojat ovat paljon moniulotteisempia ihmisiä kuin nämä hahmot, mutta brändäämisessä on päätettävä suunta ja käännettävä volat kaakkoon.
Toinen Mikon toimintamalli, jonka olen ottanut osittain myös käyttööni on näkyvyys sosiaalisessa mediassa. Myös Mikon blogilla on Facebook-sivu kuten Fanitytön Unelmillakin. Twitterissä Mikko on yhdistänyt blogipersoonan ja itsensä yhden tunnuksen alle, mutta oma valintani on kaksi erillistä tiliä: toinen itselleni kokonaisvaltaisesti ja toinen pelkästään fanitus- ja blogijutuille. Täällä blogissa mainostan vain jälkimmäistä, mutta jos joku teistä tietää tai löytää myös henkilökohtaisen tilini, saa sitäkin seurata.
Suurin ero Mikon ja mun bloggailutavoissa on ehkä näkemys bloggari-lukijasuhteesta. Mikon näkemys on tulkintani mukaan, että bloggari jakaa tekstinsä ja antaa lukijoiden keskustella niistä keskenään. Itse pidän tärkeänä vuorovaikutusta teidän lukijoiden kanssa, joten suhtautumiseni on enemmän interaktiivinen: pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin ja osallistumaan mahdolliseen Facebookissa tai Twitterissä käytävään keskusteluun.
Toinen selkeä ero Mikon ja mun blogissa on niiden tyylit: Mikko kirjoittaa harvemmin pitkiä kolumnimaisempia tekstejä, kun itse pyrin kirjoittamaan säännöllisesti siitä, mitä milloin sattuu olemaan mielessä. Tekstini ovat vapaata tajunnanvirtaa, joissa välillä on teema ja välillä kerron sekalaisia fanituskuulumisiani edellisen kirjoituskerran jälkeen.
Tässä pientä näkemystä bloggaamiseni nykytilasta ja tulevaisuudesta. Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia, mutta käytän niitä vain, jos itse koen ne oikeaksi tavaksi toimia. Ja korostan vielä: vaikka Mikon tapa blogata eroaa muutamassa kohdassa omastani, se on silti yhtä hyvä tapa. Tarkoitukseni ei ole kritisoida sitä vaan hakea siitä inspiraatiota omaan bloggaamiseeni. Painimme bloggareina niin eri sarjassa jo lukijamääriemmekin perusteella, että suoria johtopäätöksiä ei kannata vetää. Yhteistä meille on, että kumpikin bloggaamme aiheesta johon tunnemme intohimoa ja nautimme siitä suuresti.
Fanityttö Heidi
P.S. En kuvittele, että yksi mahdollinen paikallisradiohaastattelu räjäyttäisi blogini suureen kuuluisuuteen, mutta yleisen elämänfilosofiani mukaan kaikkeen mihin voi varautua, pitää varautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti