2. marraskuuta 2014

Kiitos!


Tunne korvaa pikselit. Olette rakkaita.
 Voisin käyttää tämän puheenvuoron valittamalla, kuinka kurjaa oli missata jätkien näkeminen keikan jälkeen viimeistä kertaa pitkään aikaan tai odotella tunnin myöhästynyttä junaa kylmissään ja märkänä Seinäjoen juoppojen keskellä. Se olisi kuitenkin kaiken hyvän halveeraamista. Nyt on Samuli Putro crew'n päivä. Tämä kirjoitus on omistettu teille, ihanat.

On vaikea yrittää kuvailla, kuinka paljon viimeiset pari vuotta teidän mukana kiertäessä on merkinneet mulle. Lukemattomia riemunkiljahduksia eturivissä, parikymmentä kertaa keikka-autojahdissa vaihtelevissa sääolosuhteissa ja teistä riippumattomista syistä myös vaihtelevalla menestyksellä. Mutta voi sitä iloa, kun teidät on tavannut! Sillä energiaboostilla vedetään yö samoilla silmillä ja seuraavan viikkoon mikään murhe ei hetkauta mun maailmaa. Teette työtä, jolla todella on tarkoitus.

 On ollut ihanaa myös huomata, että teille todellakin on väliä, että vakinaamat tulevat katsomaan teitä yhä uudestaan ja uudestaan. Aina siihen ei tarvita edes sanoja: moikkaus, hymy tai muu pieni ele on paljastanut, että te välitätte. Sitä fiilistä ei voita mikään tässä maailmassa. Oli erittäin koskettavaa myös kuulla se eilen ihan sanallisestikin jopa kahdesti: ensin Tuukalta ennen keikkaa ja sitten Samulilta lavalla. Toivottavasti uskotte meidän uskovan. Vilpittömästi tunne on myös molemminpuolinen.

Mulle henkilökohtaisesti tän fanitusmatkan suurin oivallus on ollut: ihmiset on yleensä hyviä, kaikki ei vihaa. Sen sijaan että pelkäisin aina lähtökohtaisesti kuinka kaikki menee taas pieleen, olen oppinut luottamaan elämään. Kaikki ei välttämättä mene aina nappiin, mutta jokaisella tapahtumalla on tarkoituksensa eikä kannata jättää yrittämättä siksi, että voi tulla turpaan. Luultavasti jokaisella niistä 20:stä bändikeikasta soitettu Mitäpä jos alkaa mennä perille: "Mitäpä jos sä pelkäät turhaan ja elämä tapahtuu sinä aikana?"

Eiliseen vielä hetken palatakseni, kiertueen päätöksen fanilahjat jäivät valitettavasti antamatta. Haluan ehdottomasti toimittaa ne teille perille. Jos ette keksi parempaa ideaa, lupaan tyrkätä ne teistä ensimmäisen julkisesti jotain duunaavan matkaan. Ehkä teillä on tulossa jotkut päättäjäiset tai pikkujoulut tai muut illanistujaiset, jossa ne voidaan toimittaa oikeille omistajilleen. Jos ei, nyt on syy järkätä! Juhlikaa mennyttä, kohdistakaa katseet jo tulevaan.

Te olette olleet Se täydellinen ryhmä. Jäljellä on vain yksi kysymys: Milloin jätkät tulee? Encore, anna nyt! Totutusta poiketen nyt ollaan taitekohdassa. Älkää unohtako toisianne, me ei unohdeta teitä.

Fanityttö Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti