Tämän päivän (ja oikeastaan jo eilisenkin) paras uutinen: Maija on Hyvien ja huonojen uutisten uusi panelisti! Se nainen tulee olemaan syyskuun viimeisestä viikosta lähtien keskiviikkoiltojeni pelastus. Panelistivuorot toki ovat kiertäviä eli ihan joka viikko Maija ei ole telkkarissani piristämässä pimeitä syysiltoja, mutta toivottavasti ainakin niinä heikoimpina hetkinä, kun kaikki tuntuu vain kaatuvan niskaan ja selittämättömän pahalta.
Tänään kaaosmaista päivääni piristi tämä Maijan juurikin kyseisen pestin tiimoilta julkaistu haastattelu. Tunnistan itsessäni saman piirteen kuin Maija, etten itke kovin helposti, ainakaan liikuttavissa tilanteissa. Itken ahdistusta tai silloin kun muutkin itkevät, mutta nauru on paljon puhdistavampi kokemus. Itku on oikeastaan ahdistavin vaihtoehto, koska jopa aggressio (jota löytyy Maijan biiseistä onneksi riittävästi) on voimauttavampaa kuin lohduton parkuminen. Aggressiosta saa energiaa muuttaa asioita parempaan suuntaan.
Parempaan suuntaan on liikkumassa myös Maija-fanitukseni mitä tulee keikkoihin: enää reilu pari viikkoa, niin on Kerkko Koskinen Kollektiivin Kulttuuritalon keikka ja aion hankkiutua esityksen jälkeen moikkaamaan Maijaa. Jossain aiemmassa tekstissä mainitsemani tarkoitus kiittää Maijaa hänen ihanuudestaan on myös edelleen voimassa. Tämän vuoden Taiteiden yön huipennus oli kohdallani piipahdus Pentikissä fiilistelemässä tulevia fanilahjoja hänelle näitä Kollektiivin keikkoja varten. Höpisin kuulemma ainakin värikkäistä viinilaseista ja saman sarjan lasisesta treffipurkista.
Kollektiivista puheenollen, he julkaisivat viime viikolla uuden levyn kolmannen sinkun. Vapaudesta kertoo vapauden kokemisen dilemmasta: onko ihminen vapaimmillaan ilman sitoutumista mihinkään tai kehenkään vai onko vapainta olla onnellisesti juurtunut tiettyihin asioihin ja ihmisiin? Haistan biisissä taas Maijan tekstiä, mutta samaa mieltä olen tainnut olla tänä vuonna jokaisen Kollektiivi-sinkun kohdalla.
Tähän loppuun vielä pieni nostalgiaräpsy viime vuoden taiteiden yöstä. Eräs ihana nainen kertomassa esikoisromaanistaan Nainen Katolla Artekissa 22.8.2013:
Kivaa loppuviikkoa kaikille!
Fanityttö Heidi
P.S. Muistattehan käydä tykkäämässä blogin uudesta Facebook-sivusta ja seurata myös Twitterissä. Linkit näihin löytyy vasemmasta sivupalkista.
Treffipurkki? Sellaisen antaminen idolille menee mielestäni liian pitkälle. Ei ole fanin asia huolehtia idoli(e)nsa parisuhteesta.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Casa! Ymmärrän, että sellainen saattaa herättää keskustelua ja olla jonkun mielestä asiatontakin. Tässä tapauksessa blogiin on lipsahtanut "sisäpiiriläppää" eli tiedän heidän ymmärtävän kyllä. En kuitenkaan lähde poistamaan tuota kohtaa, sillä tavoitteenani on dokumentoida fanitusmatkaani juuri sellaisena kun se tapahtuu. Keskustelen esittämistäni näkemyksistä mielelläni myös jatkossa.
VastaaPoistaFanityttö Heidi