4. huhtikuuta 2014

Samuli Putro Tavastia-klubilla 28.3.2014

Huomenna on keikkaputkeni kolmas keikka, Finlandia-klubilla Lahdessa, joten ehkä olisi syytä purkaa edellinen elämys ennen sitä. Sarja "Keikkareissun selviytymispaketti" jatkuu kakkos- ja kolmososilla keikkaraporttien jälkeen heti kun Fanityttö palautuu näistä "tiloista" takaisin sinne järjellisten keskuuteen. Huomaan tälläkin hetkellä miettiväni enemmän huomista keikkaa kuin koulutehtäviä tai kotini siisteyttä. Sunnuntai-iltana (moikkaan perhettä samalla reissulla) on siis tiedossa karu paluu kaatopaikkaa muistuttavaan kotiin rästitehtävien kimppuun.

Mutta siis Tavastiasta: keikkapaikkana aivan ihana! Mukava henkilökunta, kivasti esteetön ja lava niin matala, ettei istuenkaan tarvitse yrittää leikkiä kirahvia. Baarin ja salin erottaminen (sali aukeaa tuntia-puoltatuntia ennen keikkaa) säästää useamman tunnin eturivivenailulta, vaikka toki baarin puolelle kannattaakin suunnata heti ovien avauduttua. Tavastian sijainti Kampissa on myös kiitollinen suunnistaessa yöbussilla kotiin sairastuneen keikkaseuralaisen kanssa kahdelta yöllä.

Keikka itsessään oli huikea parituntinen tykitys uuden levyn biisejä ja vanhempaa tuotantoa ja hiki virtasi niin lavalla kuin yleisönkin puolella. Edellispäivän risteilykeikka oli hyvää lämmittelyä. Setti koostui pitkälti reippaista rokkibiiseistä, mikä miellytti henkilökohtaisesti varsin paljon: hitaammat biisit soveltuvat paremmin konserttisaliympäristöön tai fiilistelemiseen levyltä sunnuntaiaamuna villasukat jalassa. Jos muistan oikein, uudelta levyltä tuli kaikki biisit ja siinä jäi tehokkaasti itselleen kiinni, että mitkä biisit olivat jääneet vähemmälle kuuntelulle, jos sanat eivät vielä olleet hallussa. Niitä puutteita tässä nyt yritetty paikata huomista varten.

Keikan jälkeen sain melko harvinaisen mahdollisuuden jutella pitkään idolini kanssa. Toistan taas saman mantran fanituskohtaamisten elähdyttävyydestä kuin Käpylä-kirjoituksen yhteydessä: esikuvilla todella on merkitystä. He toimivat ikuisena inspiraation lähteenä ja saavat meidät uskomaan asioita, joita emme muilta uskoisi. Muutama ajatus jäi selvästi muhimaan päähän siitä keskustelusta pidemmäksikin aikaa, joten toivottavasti voin palata niihin, kun jotain konkreettista tapahtuu.

Nyt kuitenkin suunta kohti Höyhensaaria (kello on 1.15 ja herätys on vähemmän armollisesti 6.00) ja toivottavasti virkeänä keikkaputken viimeiselle etapille. Pieni haikeus hiipii mieleen jo nyt, mutta se on vain lisäsyy nauttia huomenna täysillä. Kesään on liian pitkä matka.





















Fanityttö Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti